Moikka :)  Oon nyt alkanut kirjottamaan kirjaa ja siinä on nyt 6 osaa. En tiedä julkaistaanko sitä ikinä mutta oon siihen saannut kirjoittaa omia ajatuksia ja tunteita tästä kuntoutus työstä ja siitä härdellistä. Sen kirjan työnimi on nyt Kuntoudun. On tullut vähän semmonen tunne että haluan että mahdollisimman moni lukee ja tietää tästä mun tapahtumasta. Vaikka sen on todella surullinen niin on se aika ainutlaatuinen. Se on vähän semmoinen että jos luet sen lehdestä niin ajattelee että voihan harmi ja että ikävästi kävi, mutta kun se on tapahtunut minulle se tunne on täysin eri. Että kukaan ei voi ymmärtää minkälaista tämä on minulle.

Kommentit

  1. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 3.53

    Hyvä! Kannustan kirjoittamaan, se varmasti auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja usko pois, moni sun tarinan haluaa lukea ja juuri niin kuten sen itse koet. Hyvä Aino!
    T. Susanna

    VastaaPoista
  2. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 4.09

    Ihan tosi ihana kuulla, mää ja moni muu haluaa ihan varmasti lukee sen sitten kun valmistuu! Sun kirjottaminen on kehittyny ihan hullua vauhtia myös, tätä on kiva lukee <3 -Ronja

    VastaaPoista
  3. HANNU RÄISÄ31. lokakuuta 2022 klo 6.02

    Hienosti kirjoitat Aino omia tunteitasi. Se että pystyt purkamaan asioita tällä tavalla kirjoittamalla on tosi tärkeätä ja hieno asia. Olen ylpeä sinusta! Terveisin Iskä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 6.35

    Mahtava asia, että kirjoitat blogin lisäksi kirjaa ❤️❤️❤️ Minä odotan, että pääsen lukemaan ajatuksiasi ja kokemuksistasi ja uskon, että niin odottaa moni muukin. On sinulla ollut Aino melkoinen vuosi!
    T. Annika

    VastaaPoista
  5. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 7.18

    Moikka Aino.
    Hienoa että kirjoitat kirjaa. Olisi tosi mahtavaa lukea se joskus tulevaisuudessa.❤ T. Jannu

    VastaaPoista
  6. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 9.12

    Moi Aino! Mahtava tämä sun blogisi ja myös kuntoutumistarinasi on uskomattoman upea! Hienoa, että kirjoitat siitä myös kirjaa, meitä innokkaita kirjan lukijoita on varmasti vaikka kuinka paljon.

    Terveisin, Outi melkein naapurista

    VastaaPoista
  7. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 9.33

    Ihana kuulla Aino!! En malta oottaa että pääsen lukemaan sun kirjan jonain päivänä <3. Upeeta

    VastaaPoista
  8. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 10.19

    Tosi hienoa, että Tiina kertoi tästä sun blogistasi. Alan nyt seuraamaan sinua ja upea tuo kirja-idea. Minulle oli tosi hienoa nähdä teitä Turussa kun kävitte. T. Erika

    VastaaPoista
  9. Anonyymi1. marraskuuta 2022 klo 7.06

    Aino sä sitten yllätät taas mahtavasti, oot sä ihme NAINEN. Oon jo ootellutkin et mitähän yllättävää blogissa seuraavaksi tulee ja tulikin aika hieno ilmoitus ja varmasti luen. T. Arto

    VastaaPoista
  10. Anonyymi16. marraskuuta 2022 klo 5.04

    Hieno juttu Aino, et pystyt purkamaan ajatuksiasi kuntoutumisestasi ja elämästäsi onnettomuuden jälkeen. Oot sä kyl mahtava mimmi!!!
    Terkuin sinusta ylpeä tätisi Lissu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä nyt

"Niin mitä sinulle kuuluu juuri nyt, ihan aidosti?" kysyit vilpittömästi kiinnostuneen kuuloisena. Muotoilin lyhyen vastauksen, "ihan hyvää", vaikka tiesin että se oli huijausta. "Okei no hyvä kuulla" vastasit ja otit ison kulauksen kahvia. Vedin syvään henkeä ja yritin valmistautua lauseiden oksennukseen, joka oli muodostumassa jostain syvältä sielustani, tai ainakin pään ja sydämen välimaastosta.  "Tai en tiedä mitä teen tämän kaiken kanssa" vastasin. "Miten tästä tilanteesta voi päästä pois ja eteenpäin, ja kuinka"? sanoin väsyneen kuuloisena. Vedin syvään henkeä, sillä tuntui, etten ollut hengittänyt kunnolla lauseiden välissä. "Kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä?!"sanoin melkein huutaen kivusta, vaikka minun ei sattunut minnekään. Huone hiljeni hetkeksi, kun olin muodostanut verbeistä ja tunteista väkevän sopan, jonka kaadoin kahvilan pöydälle.  "Miten minä tulen jaksamaan syksyyn asti"? kysyin kaveriltani ...
Lue lisää

Elämä silloin

”Moi pitkästä aikaa!” riemuntäyteinen äänesi toivotti. ”Moi, siitä on aika tovi kun olemme viimeksi nähneet!” vastasin hymyssä suin. ”Hei mä haluun kuulla uusimmat juorut!" sanoit iloisesti, mutta vaativasti. "No joo, asioita on vähän tapahtunut" vastasin. "Mehän erottiin pari viikkoa sitten, mutta opinnot sujuvat ihan kivasti" vastasin niin rehellisesti kun asia todella oli. "Aa no harmi kuulla, mutta opintoihin keskittymällä voi saada muuta ajateltavaa?!" "Jep, todellakin" vastasin huokauksen kera. "Pitäisikö meidän lähteä jonnekin tyttöjenreissulle nyt keväällä! Vaikka Tallinnaan?" sanoit tyynellä mutta innostuneella äänellä. "No ehkä se olisi ihan kivaa vaihtelua arkeen" vastasin. "Se olisi minullekin ihan hyvä, koska en ole oikein päässyt vieläkään meidän erosta yli, vaikka siitä on jo kolme kuukautta" vastasit surumielisesti. "No haluatko puhua siitä vielä?" kysyin arasti. Näytit kasvoillasi myön...
Lue lisää

Musiikin siivet

Musiikin siivet (julkaistu Aivoitus-lehdessä joulukuussa) Musiikki ja kirjoittaminen ovat tuoneet väriä elämääni, joka oli tiivistä sairaalassa oloa ja kiireellistä kuntoutusta vuosina 2022-24. Mutta kiinnostus musiikkiin alkoi jo lapsena, kun aloitin seurakunnan kuoron ja teatteriharrastuksen Hämeenlinnassa, jossa asun. Lapsena ja nuorena lauloin monissa kuoroissa ja kävimme jopa bussilla Tukholmassa ja Saksassa esiintymässä. Opettelin itse myös soittamaan ukulelea, kun sain sen 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Kuka olisi voinut uskoa, että päädyn sairaalasänkyyn kuuntelemaan musiikkia, ja muistamaan aivan kaikki sanat, vaikka muistini oli niin kehno, etten muistanut että kävin edellisenä päivänä ensimmäistä kertaa kotona puolen vuoden sairaalajakson jälkeen. Kun minulle kerrottiin, että olin käynyt kotona enkä muistanut siitä mitään, se musersi minut. Mitä järkeä on tehdä mitään kivaa, kun se kuitenkin unohtuu seuraavana päivänä tai jopa samana iltana. Vertaiseni voivat varmasti s...
Lue lisää