Moi :)  Oon nyt ollu kotona yli kolme viikkoa. Koko ajan tulee semmonen fiilis ku herään et pitää mennä takasin sairaalaan mut menee vähän aikaa tajuta että mä asunki kotona. Et on menny vähän aikaa tajuta et en oo enää laitoksessa. Onhan sairaalan ruoka vähän erilaista kun kopin ruoka ja oon aina yhtä hämmästyny ku täällä voi päättää mitä ruokaa syödään.

Kommentit

  1. Anonyymi6. lokakuuta 2022 klo 7.25

    Mukava kommentti Aino! Muuten, mullekin maistuu ruoka paremmin kun oot kotona! Terv Iskä

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6. lokakuuta 2022 klo 8.54

    Ei ihme että ruoka maistuu paremmalle, Tiina on niin hyvä kokki!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8. lokakuuta 2022 klo 6.14

    Maailman ihaninta et oot kotona!! <3 - Ronja

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9. lokakuuta 2022 klo 7.49

    Ihana Aino et sulla on blogi!! Niin kiva lukea sun kuulumisia. Mahtavaa et oot päässy kotiin❤️.

    - S 💁🏾‍♀️

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10. lokakuuta 2022 klo 6.26

    Hyvä et ruoka maistuu! Sekin on eteenpäinmenoa. Odotan joka viikko näitä sun kommentteja. Mahtavaa, mahtava Aino. T. Arto

    VastaaPoista
  6. Anonyymi18. lokakuuta 2022 klo 3.34

    Ihanaa, kun olet kotona. On ollut mukavaa jutella videopuheluita ❤
    Terkuin Lissu-täti

    VastaaPoista
  7. Anonyymi31. lokakuuta 2022 klo 5.02

    Moikka Aino! Oot usein mielessä ja ihanaa että oot kotona! Suvi:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä nyt

"Niin mitä sinulle kuuluu juuri nyt, ihan aidosti?" kysyit vilpittömästi kiinnostuneen kuuloisena. Muotoilin lyhyen vastauksen, "ihan hyvää", vaikka tiesin että se oli huijausta. "Okei no hyvä kuulla" vastasit ja otit ison kulauksen kahvia. Vedin syvään henkeä ja yritin valmistautua lauseiden oksennukseen, joka oli muodostumassa jostain syvältä sielustani, tai ainakin pään ja sydämen välimaastosta.  "Tai en tiedä mitä teen tämän kaiken kanssa" vastasin. "Miten tästä tilanteesta voi päästä pois ja eteenpäin, ja kuinka"? sanoin väsyneen kuuloisena. Vedin syvään henkeä, sillä tuntui, etten ollut hengittänyt kunnolla lauseiden välissä. "Kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä?!"sanoin melkein huutaen kivusta, vaikka minun ei sattunut minnekään. Huone hiljeni hetkeksi, kun olin muodostanut verbeistä ja tunteista väkevän sopan, jonka kaadoin kahvilan pöydälle.  "Miten minä tulen jaksamaan syksyyn asti"? kysyin kaveriltani ...
Lue lisää

Elämä silloin

”Moi pitkästä aikaa!” riemuntäyteinen äänesi toivotti. ”Moi, siitä on aika tovi kun olemme viimeksi nähneet!” vastasin hymyssä suin. ”Hei mä haluun kuulla uusimmat juorut!" sanoit iloisesti, mutta vaativasti. "No joo, asioita on vähän tapahtunut" vastasin. "Mehän erottiin pari viikkoa sitten, mutta opinnot sujuvat ihan kivasti" vastasin niin rehellisesti kun asia todella oli. "Aa no harmi kuulla, mutta opintoihin keskittymällä voi saada muuta ajateltavaa?!" "Jep, todellakin" vastasin huokauksen kera. "Pitäisikö meidän lähteä jonnekin tyttöjenreissulle nyt keväällä! Vaikka Tallinnaan?" sanoit tyynellä mutta innostuneella äänellä. "No ehkä se olisi ihan kivaa vaihtelua arkeen" vastasin. "Se olisi minullekin ihan hyvä, koska en ole oikein päässyt vieläkään meidän erosta yli, vaikka siitä on jo kolme kuukautta" vastasit surumielisesti. "No haluatko puhua siitä vielä?" kysyin arasti. Näytit kasvoillasi myön...
Lue lisää

Musiikin siivet

Musiikin siivet (julkaistu Aivoitus-lehdessä joulukuussa) Musiikki ja kirjoittaminen ovat tuoneet väriä elämääni, joka oli tiivistä sairaalassa oloa ja kiireellistä kuntoutusta vuosina 2022-24. Mutta kiinnostus musiikkiin alkoi jo lapsena, kun aloitin seurakunnan kuoron ja teatteriharrastuksen Hämeenlinnassa, jossa asun. Lapsena ja nuorena lauloin monissa kuoroissa ja kävimme jopa bussilla Tukholmassa ja Saksassa esiintymässä. Opettelin itse myös soittamaan ukulelea, kun sain sen 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Kuka olisi voinut uskoa, että päädyn sairaalasänkyyn kuuntelemaan musiikkia, ja muistamaan aivan kaikki sanat, vaikka muistini oli niin kehno, etten muistanut että kävin edellisenä päivänä ensimmäistä kertaa kotona puolen vuoden sairaalajakson jälkeen. Kun minulle kerrottiin, että olin käynyt kotona enkä muistanut siitä mitään, se musersi minut. Mitä järkeä on tehdä mitään kivaa, kun se kuitenkin unohtuu seuraavana päivänä tai jopa samana iltana. Vertaiseni voivat varmasti s...
Lue lisää