Moi :) Nyt on ollu kiva viikko. Olin kotikäynnillä ja kävi sukulaisia olin myös kotona yötä. Seuraavalla viikolla on semmonen leikkaus vaikka se jännittää se on osa kuntoitusta. Tänä viikonloppuna tehtiin parjon tavallisa asioita. Oon paljon miettiny sitä että haluisin tehdä tavallisia asioita muuta kuin terapioita. Mun mielestä tavallisia asiota ovat olla kotona, olla kaupassa ja olla kavereiden kanssa. Olin hauskaa ja syötiin paljon hyvää ruokaa. Oli kyllä ihan paras viikonloppi.

Kommentit

  1. Hannu R28. elokuuta 2022 klo 8.35

    Kiitos mukavasta viikonlopusta Aino ! terveisin Iskä

    VastaaPoista
  2. Anonyymi28. elokuuta 2022 klo 8.36

    Kiva päivitys Aino! T. Johnu

    VastaaPoista
  3. Alanvaihtaja matkalla sosionomiksi28. elokuuta 2022 klo 8.42

    Oli kiva nähdä! Ja kiitos hyvästä kääretortusta, jonka olit leiponut ♥️ Nähdään pian! T. Annika-täti

    VastaaPoista
  4. Marke28. elokuuta 2022 klo 9.03

    Tsemppiä leikkaukseen!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi28. elokuuta 2022 klo 10.52

    Kuulostaa hyvältä viikonlopulta! Hyvää tulevaa viikkoa Aino 🌻t:Minna

    VastaaPoista
  6. Anonyymi28. elokuuta 2022 klo 11.05

    Harmi etten päässy mukaan, mut hyvä et teil oli kivaa! tsemppiä leikkaukseen <3
    t: Selina

    VastaaPoista
  7. Anonyymi28. elokuuta 2022 klo 11.58

    Hei Aino! Mukavaa kuulla, että viikonloppu kotona meni mukavasti 😀 Ihmisten pitäisi osata nauttia tavallisista arkisista asioista niinkuin sinä 🥰
    Rakkain terveisin Lissu-täti

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohta opinnot alkaa!

  Olin sairaalasängyssä eikä ollut tapaa liikkua. En tuntenut kehoani, vaikka siihen sattui niin paljon. Täytyi päästä pois tästä sairaalan huoneesta, jossa olin ollut vuosia. Soitin punaisesta napista hoitajalle ja hän tuli viemään minut vessaan. Aluksi hoitaja antoi minulle aamulääkkeet ja sitten menin aamutoimille. Katsoin itseäni peilistä, voi kuinka erilaiselta minä näytän. Yritin harjoitella hymyä, mutta näkö hymyilevästä itsestä sairaalan vessan peilistä sai minulle puistatukset. En ollut pitkään aikaan nähnyt silmiäni, en  muista kauanko siitä oli kun olin nähnyt ne viimeksi, mutta niitä oli jo ikävä. On mielenkiintoista ajatella, että silmät ei hirveästi vaihda esimerkiksi väriä vaikka muuten ihmisen keho muuttaa muotoaan vanhetessaan. Harmi kyllä, vaikka olen vasta 23-vuotias, siltä ei kuitenkaan tunnu kehossani ja varsinkaan mielessäni. Kun minä täytin 23, kävimme perheeni kanssa pienellä kävelyllä Kankaantaustassa jossa asumme. Matkalla mukana oli äitini, isäni ja ...
Lue lisää
  moi :) oon Aino ja olin pahassa auto onnettomuudessa. Opiskelin humanistissessa ammattikorkeakoulussa ja onnettomuus oli koulumatka. Sillon olin 20 vuotias ja nyt oon 21. Oon nyt kuntoutumassa ja oon ohetellu kaiken uudestaan henjittämisesti kähtien. Mulle voi tulla kirjotus  virheitä koska se on vähän haastavaa. Tänne tulee merkintöjä aina kun on aikaa jo ku jaksan koska mun mitää yleensä joka päivä nukkua päiväunia sen onnettomuuden takia.
Lue lisää

Iltapäiväkahvit

 Huhhuh, vielä täytyy vaatteet viikata kaappiin ja sitten täytyy keittää iltapäiväkahvit. Miten sitä muuten jaksaisi? Sunnuntaisin on kyllä niin paljon hommaa, että tunnit usein loppuvat kesken. Mutta hei! Kukas se siellä ulkona harhailee? Ei täällä asuinalueella ole ennen näkynyt yhtään koiraa ilman talutushihnaa tai emäntää. Tai hetkonen. Olen ehkä nähnyt tuon koiran aikaisemmin, mutta siitä on pitkä aika. Muistini on niin hatara nykyään… ”Moi miten täällä sujuu?” Ovi aukeaa ja puolisoni tuo minulle kahvit. Hän todellakin tuntee minut, lukee ajatukseni. Hyssyttelen hänelle ja näytän merkkejä että olisi hiljempaa. Sanon surullisen kuuloisena: ”Miten tuo koira on tuonne päätynyt ja minne hänet pitäisi laittaa? Tai muistatko mistä koira on alunperin?” Puolisoni huokaisee ja vastaa kysymykseeni. ”Hänhän on sen naapurin koira, joka meni vanhainkotiin reilu vuosi sitten.” Hän haukkaa happea ja jatkaa: ”En vaan käsitä, miten koira on päätynyt ulos itse, ja missä hän on ollut kaiken tämä...
Lue lisää