Moi ❤️. Nyt on kyllä ollu tosi kiva viikko ja nyt on ollu ihan paras päivä sillä oon kuntoutunut jo nii hyvin että kotiuduin ❤️. 

Terapiat jatkuvat vielä kotona mutta ainakin oon täällä. Oli myös kiva kun kotiin oli tullu muutoksia että mun olis helpompi liikkua. On kyllä ollu tosi terapeuttista kirjottaa tätä blogia et tää on auttanu paljon. 

Kommentit

  1. Anonyymi16. syyskuuta 2022 klo 6.52

    Tervetuloa kotiin Aino! Ollaan kovasti odotettu tätä upeaa päivää. Hienosti olet kuntoutunut ja nyt saadaan yhdessä kotoa käsin jatkaa toipumista eteenpäin. Tämä sinun blogi on aivan mahtavaa luettavaa. Terv Iskä.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi16. syyskuuta 2022 klo 10.18

    Oon iloinen sun ja koko teidän perheen puolesta kun pääsit kotiin! Oot kuntoutunut niin hyvin! Ihanaa, että kirjoitat tätä blogia! T. Susanna-täti

    VastaaPoista
  3. Annika16. syyskuuta 2022 klo 10.57

    Aino, ihanaa! Sun kirjoittaminen on jo tosi hyvää. Jatka samaa rataa 🤗

    VastaaPoista
  4. Anonyymi16. syyskuuta 2022 klo 10.57

    Tää blogi on ihan paras ikinä, ihanaa että pääsit kotiin!! ❤️ Terkkuja Nokialta
    -Ronja

    VastaaPoista
  5. Anonyymi17. syyskuuta 2022 klo 2.48

    Oon iloinen ja onnellinen sun pääsystäsi kotiin kuin myös kuntoutumisesi edistymisestä. Ihanaa, kun pidät blogia, kuten mainitset myös se auttaa. Kaikkea hyvää, seuraan blogiasi. T. Arto

    VastaaPoista
  6. Anonyymi19. syyskuuta 2022 klo 4.18

    Hei Aino! Ihanaa, kun olet päässyt kotiin ❤ Oli tosi mukavaa lauantaina skypen kautta jutella kanssasi. Rakkain terveisin Lissu-täti

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohta opinnot alkaa!

  Olin sairaalasängyssä eikä ollut tapaa liikkua. En tuntenut kehoani, vaikka siihen sattui niin paljon. Täytyi päästä pois tästä sairaalan huoneesta, jossa olin ollut vuosia. Soitin punaisesta napista hoitajalle ja hän tuli viemään minut vessaan. Aluksi hoitaja antoi minulle aamulääkkeet ja sitten menin aamutoimille. Katsoin itseäni peilistä, voi kuinka erilaiselta minä näytän. Yritin harjoitella hymyä, mutta näkö hymyilevästä itsestä sairaalan vessan peilistä sai minulle puistatukset. En ollut pitkään aikaan nähnyt silmiäni, en  muista kauanko siitä oli kun olin nähnyt ne viimeksi, mutta niitä oli jo ikävä. On mielenkiintoista ajatella, että silmät ei hirveästi vaihda esimerkiksi väriä vaikka muuten ihmisen keho muuttaa muotoaan vanhetessaan. Harmi kyllä, vaikka olen vasta 23-vuotias, siltä ei kuitenkaan tunnu kehossani ja varsinkaan mielessäni. Kun minä täytin 23, kävimme perheeni kanssa pienellä kävelyllä Kankaantaustassa jossa asumme. Matkalla mukana oli äitini, isäni ja ...
Lue lisää
  moi :) oon Aino ja olin pahassa auto onnettomuudessa. Opiskelin humanistissessa ammattikorkeakoulussa ja onnettomuus oli koulumatka. Sillon olin 20 vuotias ja nyt oon 21. Oon nyt kuntoutumassa ja oon ohetellu kaiken uudestaan henjittämisesti kähtien. Mulle voi tulla kirjotus  virheitä koska se on vähän haastavaa. Tänne tulee merkintöjä aina kun on aikaa jo ku jaksan koska mun mitää yleensä joka päivä nukkua päiväunia sen onnettomuuden takia.
Lue lisää

Iltapäiväkahvit

 Huhhuh, vielä täytyy vaatteet viikata kaappiin ja sitten täytyy keittää iltapäiväkahvit. Miten sitä muuten jaksaisi? Sunnuntaisin on kyllä niin paljon hommaa, että tunnit usein loppuvat kesken. Mutta hei! Kukas se siellä ulkona harhailee? Ei täällä asuinalueella ole ennen näkynyt yhtään koiraa ilman talutushihnaa tai emäntää. Tai hetkonen. Olen ehkä nähnyt tuon koiran aikaisemmin, mutta siitä on pitkä aika. Muistini on niin hatara nykyään… ”Moi miten täällä sujuu?” Ovi aukeaa ja puolisoni tuo minulle kahvit. Hän todellakin tuntee minut, lukee ajatukseni. Hyssyttelen hänelle ja näytän merkkejä että olisi hiljempaa. Sanon surullisen kuuloisena: ”Miten tuo koira on tuonne päätynyt ja minne hänet pitäisi laittaa? Tai muistatko mistä koira on alunperin?” Puolisoni huokaisee ja vastaa kysymykseeni. ”Hänhän on sen naapurin koira, joka meni vanhainkotiin reilu vuosi sitten.” Hän haukkaa happea ja jatkaa: ”En vaan käsitä, miten koira on päätynyt ulos itse, ja missä hän on ollut kaiken tämä...
Lue lisää