Aino kuntoutuu

”Moi pitkästä aikaa!” riemuntäyteinen äänesi toivotti. ”Moi, siitä on aika tovi kun olemme viimeksi nähneet!” vastasin hymyssä suin. ”Hei mä haluun kuulla uusimmat juorut!" sanoit iloisesti, mutta vaativasti. "No joo, asioita on vähän tapahtunut" vastasin. "Mehän erottiin pari viikkoa sitten, mutta opinnot sujuvat ihan kivasti" vastasin niin rehellisesti kun asia todella oli. "Aa no harmi kuulla, mutta opintoihin keskittymällä voi saada muuta ajateltavaa?!" "Jep, todellakin" vastasin huokauksen kera. "Pitäisikö meidän lähteä jonnekin tyttöjenreissulle nyt keväällä! Vaikka Tallinnaan?" sanoit tyynellä mutta innostuneella äänellä. "No ehkä se olisi ihan kivaa vaihtelua arkeen" vastasin. "Se olisi minullekin ihan hyvä, koska en ole oikein päässyt vieläkään meidän erosta yli, vaikka siitä on jo kolme kuukautta" vastasit surumielisesti. "No haluatko puhua siitä vielä?" kysyin arasti. Näytit kasvoillasi myön...

"Niin mitä sinulle kuuluu juuri nyt, ihan aidosti?" kysyit vilpittömästi kiinnostuneen kuuloisena. Muotoilin lyhyen vastauksen, "ihan hyvää", vaikka tiesin että se oli huijausta. "Okei no hyvä kuulla" vastasit ja otit ison kulauksen kahvia. Vedin syvään henkeä ja yritin valmistautua lauseiden oksennukseen, joka oli muodostumassa jostain syvältä sielustani, tai ainakin pään ja sydämen välimaastosta.  "Tai en tiedä mitä teen tämän kaiken kanssa" vastasin. "Miten tästä tilanteesta voi päästä pois ja eteenpäin, ja kuinka"? sanoin väsyneen kuuloisena. Vedin syvään henkeä, sillä tuntui, etten ollut hengittänyt kunnolla lauseiden välissä. "Kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä?!"sanoin melkein huutaen kivusta, vaikka minun ei sattunut minnekään. Huone hiljeni hetkeksi, kun olin muodostanut verbeistä ja tunteista väkevän sopan, jonka kaadoin kahvilan pöydälle.  "Miten minä tulen jaksamaan syksyyn asti"? kysyin kaveriltani ...