Aino kuntoutuu

Terve 😊 Hyvä että tossa edellisessä postauksessa kerroin että on vaikeita aikoja, koska nyt ne on selvästi helpottaneet. On ollut jotenkin kauhea kiire päästä opiskelemaan ja päästä eteenpäin elämässä kuntoutuksen kannalta mutta nyt on tullut semmonen rauha, joka tuntuu tosi hienolta. Nyt on tullut semmonen asenne että kaikki aikanaan ja ei ole mikään kiire, kun mulla on jotenkin ollut kauhee kiire päästä opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Ja se vielä että on välillä vähän ärsyttänyt että asuu vanhempien luona ja ei saa sitä omaa aikaa että aina on joku siinä vieressä niin on nyt tajunnut että sitten ku meen opiskelemaan nii kyl mä saan sitten sitä omaa aikaa vähän liikaakin ku teen koulutehtäviä 😃 Oon vaan tajunnut että on se kiva olla kotona ja ei mulla oo mikään kiire.  Sitten kun kävin viime viikolla Riksussa laulamassa joululauluja, niin huomasin että kuinka ihanaa oli mennä takasin kotiin ku olin kuitenkin ollut siellä pisimpään kaikista sairaaloista missä olin ollut matkan ...

Moi 🙂 Nyt alkaa olemaan vähän vaikeampia aikoja kun alan vähän muistaan niitä opiskelukavereita jotka siinä autossa menehtyi. Tullut vähän itkukohtauksia jotka tulevat kestämään vielä monta vuotta kun tulee enemmän muistoja.  Myös sen takia alkaa olemaan vaikeampia aikoja koska alan olemaan aika väsynyt kaikkiin terapioihin. Onhan terapioita ollut vain 8-9 kuukautta mutta jotenkin alkaa olemaan vähän poikki. On jotenkin erilaista kun terapiat on kotona vs sairaalassa. Jotenkin kotona on kaikkia kodin askareita ja on totta kai paljon kivempi olla kotona kuin sairaalassa, niin jotenkin tuntuu että on vaikeampaa/haastavaa että terapioita on kotona.